Työvuosi kaksipäiväisenä rallina

Hei Ystävät!

Viimeinen työpaja on nyt sitten käyty. Pitkä ja pimeä talvi on vihdoinkin kääntymässä aurinkoiseksi kevääksi. Pitkä talvi oli niellyt aika paljon voimavaroja.

Ennen työpajaa ajattelin, että jotenkin suurin into Työn imua kohtaan on hieman laantunut. Ilokseni huomasin,että istuessani työkaveroiden kanssa ryhmätöihin tunnelma nousi tosi mukavasti. Entiset työpajat ja keskustelut palautuivat helposti mieleeni. Tästä voin päätellä, että Työn imun asiat ja opit ovat jollakin tasolla juurtuneet mieleni sopukoihin. Hyvä niin!

Silloin voisin kuvitella, että ne ovat mukana jokapäiväisessä toiminnassani, vaikken sitä aina itse ajattelekkaan. Vastaukset kyselyihin osoittivat, ettei työyhteisössämme talven aikana ole tapahtunut ainakaan taantumaa suhteessa Työn imuun. Päinvastoin, joissakin asioissa oli tapahtunut selvää kehittymistä.

Kirjoittaja vertaa työvuotta rallikilpailuun.
Kuvassa käynnissä "projekti".
Kuva: sxc.hu.

Hieman Jyväskylän Suur-Ajoja läheltä seuranneena voisin verrata työvuotta kaksipäiväiseen ralliin. Etenemme pikataipaleesta (projektista) toiseen siihen kuuluvine siirtymätaipaleineen (työmatkat). Pikataipaleiden välillä pidämme pieniä huoltotaukoja (levot, viikonloput) ja sitten taas uudestaan tielle. Rallin puolessa välissä pidämme pidemmän huoltotauon (vuosiloma), että jaksaisimme ajaa rallin toisen osan täysillä maaliin. Tallimme ja huoltomme (Suomen GPS-Mittaus) on järjestänyt meille olosuhteet ja kaluston, jolla voimme ajaa asiakkaamme järjestämää pikataivalta (projektia).

Kartanlukijanamme ja tukenamme tässä työ-elämän rallissa ovat työyhteisö ja sen tapa toimia. Tässä kohdin avuksi tulevat esim. Työn imu -projektit. Ne muovaavat omalla tavallaan työyhteisöämme siihen suuntaan, että voimme olla tukena toisillemme pysyäksemme  paremmin tiellä tässä ajoittain hyvinkin nopeassa ja kiihkeässä työelämän rallissa.

Mukavaa kesää kaikille!

Aurikoisin kevätterveisin Paavo !

Viimeistä viedään pian

Työn imu -polku -valmennuksen seurantapaja pidetään tällä viikolla. On todella mielenkiintoista kuulla, millä mielin Kuopiossa, Jyväskylässä ja Vantaalla ollaan. Onhan valmennuksen edellisen työpajasta muutamia kuukausia, ja työn arkisilla kiireillä on paha tapa peittää alleen uudet ideat.

"Työn arkisilla kiireillä on paha tapa
peittää alleen uudet ideat."
Kuva: sxc.hu.

Suomen GPS-Mittauksen Työn imu -polku alkoi viime vuoden elokuun lopulla, kun koko yrityksen väki kokoontui Tahkolle. Sen jälkeen työpajoihin on kokoonnuttu loka- ja joulukuussa.

Kahden viimeisen työpajan välillä GPS-mittauksen esimiehet ovat pitäneet kaksi välitapaamista valmentajien kanssa. Niissä esillä on ollut juuri tuo kiire, mutta onpa heidän mukaansa tapahtunut hyvääkin kehitystä: Keskustelua tuntuu syntyvän kuukausipalavereissa helpommin.

Toinen kehityskohde on palautteen antaminen, mitä pomoporras on pyrkinyt tosissaan pohtimaan. Onko kriittinen palaute ylipäänsä paikallaan ja jos on, miten se tehdään rakentavasti?

Ensi viikolla voitte sitten lukea täältä Työn imu -blogista seurantapajaan osallistuneiden mietteitä sekä viimeisestä työpajasta että koko polun taivaltamisesta.


Marjaana Anttila
Kirjoittaja on Työ Terveys Turvallisuus -lehden toimittaja, joka seuraa GPS-Mittauksen Työn imu -polkua.

Palautetta TTT-lehden lukijoilta

Insinöörien matkaa työn imun polulla
on seurattu TTT-lehden numeroissa
5/2011, 7/2011 ja 8/2011

Millaisia ajatuksia Työn imu -valmennuksesta kertovat jutut ovat Työ Terveys Turvallisuus -lehden lukijoissa herättäneet? 

Palautteet on kerätty lehden kiinnostavin juttu -äänestyksen vastausten perusteluista.

"Aihe on tällä hetkellä aika monen työpaikan kohdalla ajankohtainen. Hyvä kertomus siitä, mitä Työn imu -polku -valmennus sisältää ja mitä hyötyä yritykselle voi siitä olla."

"Juttu antoi hyvän esimerkin siitä, miten kukin voi kehittää itse omaa työtään & työpaikkaansa, löytää uusia voimavaroja ja edistää kaikkien yhteistä jaksamista työssä."

"Mielenkiintoinen juttu sisällöltään. Herätti ajatuksia."

"Pienet teot saavat aikaan hyvää työyhteisössä."

Marjaana Anttila 

Työ Terveys Turvallisuus -lehden toimittaja

Lupauksia ja ideoita

Juttelin muutama päivä sitten erään työpaikan esimiesten kanssa. Kyselin, missä esimiehet olivat onnistuneet parin viime viikon sisällä. Yksi esimies kertoi, että työntekijöiden kohtaamistilanne oli ollut se onnistumisen kokemus.

Asia lähti liikkeelle asiakkaan soitosta. Asiakkaan tilaus oli työllistänyt henkilöstöä viime vuoden puolella, ja nyt asiakas oli ilmoittanut, että homma jatkuu. Esimies oli mennyt työntekijöiden luo ja kertonut, että asiakas oli kiittänyt hyvin tehdystä työstä ja tilannut jatkoa. Esimiehen mukaan hänestä tuntui hyvältä, kun hän havaitsi työntekijöiden hyvän mielen. Henkilöstö oli kokenut kohtaamisen kannustavaksi.

Suomen GPS-Mittaus Oy:n Työn imu -polun viime työpajassa olin ilahtunut, kun esimiehet kirjasivat seuraavan lupauksen: ”Lupaamme tukea henkilöstöä heidän pyrkimyksissään.” Oli hyvä, kun lupaus tuli samaan aikaan henkilöstön ideoiden kanssa: miten heidän monipuolista osaamistaan voisi vielä paremmin hyödyntää ja kehittää prosesseja paremmiksi? Oli mukava viikolla saada sähköposti, jossa kerrottiin, että työporukka ja esimiehet kokoontuvat yhteen pohtimaan lupaustensa toteuttamista.

Henkilöstön tukeminen ja kannustaminen vievät asioita eteenpäin. Mutta kaikessa ei pidä kaivata esimiestä. Omaa työtä voi tuunata itsenäisesti. Suomen GPS-Mittauksen henkilökunnalla on tästä paljon omakohtaista kokemusta. Työ on itsenäistä asiantuntijatyötä ja siinä voi hyvin vähentää työhön leipääntymistä pienillä ideoilla ja hyvällä yhteistyöllä. Näistä hyvistä ideoista ja niistä syntyneistä karavaaneista kerrotaan TTT-lehden seuraavassa numerossa.

Leena Multanen

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen vanhempi konsultti.

Viimeinen työpaja sai puheenkin virtaamaan

Tervehdys kaikille! Viimeisen työpajan jälkeen on aika pysähtyä miettimään, mitä valmennus toi mukanaan ja parantuiko työyhteisömme hyvinvointi.

Viimeisessä työpajassa huomiota herätti se, että ihmiset uskaltautuivat keskustelemaan enemmän kuin aiemmissa työpajoissa. Ihmiset rohkenivat kertomaan omista ajatuksistaan ja toiveistaan, mikä on mielestäni erittäin hyvä liikahdus eteenpäin tässä suomalaisessa ”ollaan hiljaa ja kuunnellaan” -kulttuurissa! Varsinkin, kun meidän työpaikalta ei normielämässä löydy yhtään hiljaista hissukkaa, jolla ei ole mitään sanottavaa mihinkään. Eli oli hienoa, kun tietynlainen jäykkyys hävisi, ja uskallettiin vihdoinkin puhua.

Eräänä työpajan puheenaiheena mieleeni jäi keskustelu negatiivisista ihmisistä; kuinka hankalaa on olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka löytää kaikesta aina ne huonot puolet. Tällainen ihminen kylvää ympärilleen pessimistisyyttä ja kyynisyyttä ja ei ole mihinkään tyytyväinen. Kokoaikainen virheiden etsiminen ja pahan puhuminen muista ovat negatiiviselle ihmistyypille luontaisia asioita. Itse olen elämäni aikana törmännyt muutamaan tällaiseen yltiönegatiiviseen ihmiseen, ja on totta, että ainainen nurina ja valitus syövät voimavaroja myös kuuntelijalta.

"Se, että löydämme niitä hyviä puolia
 työyhteisöstämme, on hienoa."

En väitä, että olisin itsekään yltiöpositiivinen, vaan välillä tosiaan se ärsyttävä joukon ruikuttaja. Oma tyytymättömyyteni sokaisee silloin silmäni muiden reaktioilta. Vaikka harvoinhan minä ruikutan...! En siis missään nimessä ihannoi negatiivisuudessa rypemistä, mutta kun sitä positiivisuutta nyt ei voi aina tyhjästä nyhjäistä. Työyhteisössä on tärkeä löytää se kuuluisa kultainen keskitie: liika negatiivisuus tarttuu muihin ja ainainen yltiöpositiivisuus tuntuu jopa luonnottomalta.

Olemme jonkin verran työkavereiden pohtineet, mitä valmennus kokonaisuudessaan toi mukanaan. Jos nyt ei mitään konkreettista saavutettu (kuten parempia palkkoja ja vähemmän kiirettä :) ), niin ainakin se, että jokainen osaa kriittisesti miettiä omia tekemisiään ja sanomisiaan, on jo iso harppaus eteenpäin. Myös se, että löydämme niitä hyviä puolia työyhteisöstämme, on hienoa. Jokainen valmennukseen osallistunut on toivottavasti löytänyt ne keinot, jolla itse voi parantaa osaltaan omaa ja muiden työhyvinvointia.

Valmennus on tuonut mukanaan myös sen, että on tehty myös niitä radikaaleja ratkaisuja työn imun uudelleen löytymiseksi. Omalta osaltani voin kertoa, että valmennus sai miettimään asioita ja erityisesti omaa suhtautumistani työhön. Olen huomannut, että kynnys antaa hyvää palautetta hyvin tehdystä työstä, on madaltunut. Lisäksi olen ehkä oppinut miettimään omia sanomisiani tarkemmin silloin, kun herne on päässyt menemään nenään.

Pidin työstäni jo ennen valmennusta ja pidän siitä edelleen, eli siinä ei sen kummempia muutoksia tapahtunut. Kaiken kaikkiaan meillä on hieno ja fiksu työporukka, ja toivon, että valmennuksen myötä työyhteisömme hyödyntäisi kaikkien työntekijöiden ”uinuvia voimavaroja” yhä enemmän ja ilmapiiri olisi entistä avoimempi ja kannustavampi, jolloin ongelmistakin olisi helpompi puhua. Eli tehdään parhaamme, ja katsotaan, mihin se riittää!

Menestyksekästä ja työntäyteistä vuotta 2012 toivotellen,

Tiina

Miten tästä eteenpäin?

Viimeinen työpaja jätti jälkeensä pelottavan tunteen; kuinka tästä jatketaan? Miten selviämme yksin ja omin voimin, ilman valmennusta, ilman ulkopuolista ajatusten herättelijää…Kun edessä ei häämötä työpajaa, johon ladata kaikki odotukset ja toivoa sieltä syliin tipahtavaa viisastenkiveä. Kun edessä on vain kiireistä arkea …Selviämme hyvin. Uskon näin.

Viimeinen työpaja oli ehdottomasti paras kolmesta työpajasta. Työyhteisömme oli jo päässyt jyvälle työpajojen hengestä ja ihmiset uskalsivat puhua, luottamus oli lisääntynyt. Syntyi erinomaisia keskusteluja ja keskustelun alkuja.

Suurin henkilökohtainen oivallukseni liittyy siihen, että kaikki työpajoissa käsitellyt asiat ovat minusta itsestäni kiinni. Vain minä itse voin vaikuttaa omaan mielentilaani, omiin ajatuksiini, omaan tapaani olla vuorovaikutuksessa ja viestiä työyhteisössä. Pieni askel kerrallaan, aina kuitenkin yrittäen. Asiat ovat niin pienen pieniä, että huomaammeko edes tekevämme niitä… Työpajan kahvitauolla vilkuilin Jari Hakasen Työn Imu -kirjaa, jossa oli mainittu bussikuski, joka päätti tervehtiä jokaista kyytiin nousevaa matkustajaa. Miten pieni, mutta merkityksellinen asia!

"Ei suoda negatiivisuudelle tilaa,
vaikka se päätään nostaisikin."

Mitä konkreettista meille työyhteisönä sitten Työn imu -valmennuksen aikana tapahtui? Ainakin me kaikki jouduimme pysähtymään ja miettimään itseämme, toisiamme ja koko työyhteisöä. Työn ja arjen melskeessä ei edes muutaman tunnin pysähtymiselle ole aikaa. Osalle asiat olivat selvästi aivan uusia, osa oli jo syvemmällä työyhteisön pohdinnassa. Syksyn aikana kehityimme palautteenannossa merkittävästi. Muutamia takapakkeja tuli, mutta kehityimme ja opimme virheistämme. Myös positiivinen puhe on lisääntynyt, kehumme työkaveria ääneen. Aikaisemmin käytimme energiaamme negatiiviseen puheeseen. Toki kaikilla on huonoja päiviä, jolloin negatiivisessa puheessa on niin helppo velloa ja siihen on mukavaa yhdessä vajota, mutta nyt meillä on aina joku, joka keskeyttää puheen ja kääntää suuntaa. Ei suoda negatiivisuudelle tilaa, vaikka se päätään nostaisikin.

Miten aiomme tästä eteenpäin jatkaa? Jatkamme hyväksi havaitulla palautteenannon kehittämisen tiellä, minkä lisäksi luomme uusia käytäntöjä. Mietimme, miten voisimme käsitellä huonosti menneitä työtehtäviä rakentavasti yhdessä, ilman että tilanteista tulee liian syytteleviä tai sormella osoittelevia. Keksimme uinuvien voimavarojen käyttöä; toteutamme pienryhmäopetusta talven hiljaisimpina kuukausina. Tärkeintä kuitenkin on, että pidämme yllä ja muistutamme itseämme ja toisiamme, sillä työn imun lisääntyminen on meistä itsestämme kiinni. Saimme hyvät eväät ja alkusysäyksen, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi auttaa tämän asian toteuttamisessa, vain me itse ja me yhdessä voimme.

Kari

Työn imu aikaansaanut liikahtamisen

Hei vaan kaikille lukijoilleni! Tässäpä joulukuun työpajan jälkeisiä ajatuksia.

Vaikuttaa siltä,että Työn imu -polku on aikaansaanut jonkinlaisen liikahtamisen positiivisen suuntaan työyhteisömme vuorovaikutussuhteissa. Voidaan keskustella sekä hyvistä ja ikävistä asioista ilman suurempia tunteenpurkauksia.

Kuva: sxc.hu

Itse tunnen sen sillä tavalla, että olen ryhtynyt miettimään asioita vähän useammalta kantilta ennenkuin otan kantaa. Ilokseni olen huomannut, että olen alkanut kuuntelemaan paremmin, mitä toisella ihmisellä on minulle sanottavaa. Minulle, joka olen "rakastanut" omaa ääntäni melko paljon ja omannut ikävän tavan keskeyttää toisen puheen, se on iso muutos parempaan suuntaan. Kuuntelemisen taidon kehittyminen on kohdallani on parantanut vuorovaikutussuhteitani.

Käytiin läpi myös "uinuvia" voimavaroja. Omalla kohdallani ajattelen asiaa siten, että jo keskustelu asiasta alkaa herätellä minua. En tarkoita, että tapahtuisi jotain mullistavaa. Se että asia on esillä aiheuttaa kuitenkin sen, että alitajuisesti rupean ajattelemaan mitä voisin itse tehdä paremmin ja mitä kehittää työssäni.

Kaiken kaikkiaan keskustelut työpajassa ja työryhmissä jäävät elämään ajatuksiini ja alitajuntaani.

Uskon Työn imun vaikutuksen kohdallani olevan sellainen, että se antaa minulle uusia työkaluja sekä vuorovaikutussuhteisiin, että "uinuvien" voimavarojen herättelyyn. Minun osuuteni on ottaa näistä työkaluista käyttöön ne, mitkä saavat minussa aikaan muutoksen parempaan suuntaan.

Rauhallista Joulua!

Paavo