 |
| Kuva: sxc.hu |
Työn imu -polkumme viimeisessä tapaamisessamme, seurantapajassa, nidottiin yhteen kaikki se, mitä matkalla saavutettiin. Pajassa keskusteltiin pienryhmissä sanakorttien avulla siitä, mitkä asiat ovat firmassamme kunnossa ja missä on parannettavaa. Lisäksi käytiin läpi seurantakyselyn tulokset.
Omassa pienryhmässäni yhtenä kunnossa olevasta asiasta esiin nousi huumori. Ja kuten polulla aiemminkin on tullut ilmi, työyhteisömme huumori on ainakin erinomaisella tasolla! Työkaverin kanssa heitetty läppä on monesti se eteenpäin vievä voima. Parannettavaa löysimme esimerkiksi omasta suhtautumisesta asioihin; huono asenne voi syödä voimavaroja muilta. Sanakorttipelissä erityisesti huomioitavaa oli se, että moni asia on Työn imu -polun aikana liikahtanut kohti parempaa.
Meille tehdyssä seurantakyselyssä käsiteltiin samat kysymykset kuin alkukyselyssä. Kyselyn perusteella nousi yhä esille se, että autamme työkavereitamme ja arvostamme toistemme tekemää työtä. Meillä on siis edelleen huiput työkaverit!
Kaiken kaikkiaan monet asiat olivat kyselyn perusteella parantuneet jonkin verran. Mitään huimia muutoksia ei kuitenkaan ollut tapahtunut alkutilanteeseen nähden, mutta muutos ylöspäin on mielestäni se tärkeä seikka. Toki muutosten hitaus voi aiheuttaa jopa tuskastumisen tunnetta, mutta pitää muistaa, että eihän sitä Roomaakaan päivässä rakennettu.
Omasta mielestäni Työn imu -polkumme kuumin puheenaiheemme on kautta matkan ollut palaute. Palautteen antamisen haasteesta on saatu aikaan paljon keskusteluja, joiden kautta palautteen antamisesta ja vastaanottamisesta on tullut askeleen (tai jopa kahden) verran luonnollisempi osa arkipäiviämme. Enää ei ole ehkä yhtä vaivaannuttavaa sanoa työkaverille kiitosta hyvin tehdystä työstä tai varsinkaan ottaa sitä kiitosta vastaan. Myös sitä rakentavaa palautetta on kuulemma opittu jo antamaan nätimmin kuin ennen.
Vaikka olemme välillä savolaiseksi työyhteisöksi aika hissukoita, eivätkä pajojen keskustelut aina olleet kuten espanjalaisissa saippuasarjoissa, saimme toisinaan ihan mukaviakin keskusteluja aikaiseksi. Ja mikäli puhe ei virrannut itse työpajoissa, aihetta jatkettiin monesti työpaikalla ja ainakin sitä kautta Työn imu sai jotain aikaan itse kussakin. Työn imu -polku ei välttämättä tehnyt meistä supertoimivaa ja superhyvää työyhteisöä, mutta olemme ainakin ottaneet ne muutamat tärkeät askeleet eteenpäin ja saaneet hyvät eväät mukavampaan tulevaisuuteen. Nyt meille on annettu omiin käsiimme ne hyvän työpaikan rakennuspalikat. On meistä itsestämme kiinni, miten kokoamme ne niin, että torni pysyy tukevasti pystyssä.
Aurinkoista kevättä toivotellen,
Tiina
