Palaute - kuuma peruna

Palautteen antaminen on noussut yhdeksi pääaiheeksi työyhteisössämme tämän kesän ja syksyn aikana. Liekö sattumaa vai mitä, että aihe sattuu olemaan ajankohtainen juuri nyt, kun tämä työnimukin on meillä ajankohtainen ja asioita pohditaan.  Työnimun tavoite?…. parantaa työnteon mielekkyyttä ja nostaa fiilistä ainakin ajoittain sille tasolle, että me kaikki viihtyisimme työssämme. Olisi edes joku aamu sellainen olo kaikilla, että on mukava lähteä töihin. Tätä taustaa ajatellen on varsinkin rakentavan palautteen antaminen ja sen antamisen vaikeus kohdannut minua sekä muutamaa työkaveriani tämän syksyn aikana.

Viimeisimmässä työpajassa käsittelimme tätä asiaa ja muutamaa muutakin aihetta sekä purimme edellisen pajan ja välitehtävien anteja.  Mieleenpainuvin tehtävä, positiivisen palautteen antaminen kasvotusten työkaverille oli yksi pajan tehtävistä, jonka saimme (jouduimme) tekemään kokoontumisen päätteeksi. Miten se voi olla niin vaikeaa; antaa positiivista palautetta työkaverille. Me kaikki työyhteisössämme tunnemme toisemme kuitenkin aika hyvin ja ei pitäisi olla iso juttu, mutta kun on, ainakin minulle ja enpä tainnut olla ainoa joka asian näin koki, sikäli kun olemme asioita jälkikäteen pohtineet.

Palautettahan on ainakin kahta laatua positiivista ja rakentavaa. Edellisessä blogissani totesin, "Positiivinen ilmapiiri ja ulospäin suuntautuva, asioista avoin ja rehellinen keskustelu ovat mielestäni ainakin omissa toimissa tärkeitä asioita ja niihin pitää panostaa joskus hieman otsa kurtussakin." Miten pidät ilmapiirin positiivisena, jos asiakkailta tulee negatiivista palautetta ja sitä ilosanomaa pitäisi jakaa työyhteisössä niille kenelle se kuuluu? Tämä pitäisi tehdä niin, että työn epäonnistuminen tilaajan mielestä ei söisi työntekijän itsetuntoa ja luottamusta omaan ammattitaitoon ja tekemiseen.

Kyllä siinä positiivisinkin ilmapiiri väkisin hetkeksi väistyy ja tilalla on ahdistuneisuus ja neuvottomuus sillä hetkellä. Miten käsitellä asiaa rakentavasti ja positiivisesti siten, että et loukkaa työntekijää henkilönä ja arvostele hänen ammattitaitoaan sekä tapaa toimia sillä hetkellä, kun homma meni pieleen. Viisasten kivi, negatiivisen palautteen kääntäminen rakentavaksi ja positiiviseksi, se kuka keksii ratkaisun siinä hetkessä kun se pitää antaa, on ihmisenä iso.

Työpajan viimeinen tehtävä oli nolo ja hämmentävä tilanne meille: miten annat ja otat vastaan positiivisen palautteen nolostelematta... No, ehkä emme ole ainoita täällä kylmässä pohjolassa, joka näin ajattelee ja tuntee.

t. Kari

Ensimmäinen työpaja ja seinät täynnä fläppejä

Suomen GPS-Mittaus Oy:n koko henkilöstö kokoontui elokuussa ensimmäiseen Työn imu-polun työpajaan. Alkuihmetyksen jälkeen (miten voimavarat liittyy insinööritoimiston työhön?) syntyi ryhmissä innokasta keskustelua ja listoja työhön liittyvistä voimavaroista. Sitten koottiin yhteen, mitä ryhmissä oli löytynyt. Huoneen seinät tulivat täyteen fläppejä, joihin porukka oli koonnut olemassa olevia voimavaroja. Työkaverit osoittautuivat tärkeäksi voimavaraksi, samoin työn vaihtelevuus, monipuolisuus ja haasteellisuus. Löytyi myös asioita, joita vielä pitää entisestään vahvistaa.

Myönteisetkään asiat eivät säily eivätkä kasva itsestään, vaan niiden eteen pitää tehdä työtä. Siksipä työpaikoilla usein annan tehtäväksi kiinnittää huomioita myönteisiin pieniin asioihin, joita ON työn arjessa. Kun ne huomataan, niitä aletaan nähdä pikkuhiljaa enemmän ja myönteinen, rakentava toimintatapa alkaa kasvaa. ”Kun en anna negatiivista palautetta, toinen tietää että olen hänen työpanokseensa tyytyväinen”, ajatellaan usein. Tällöin unohtuu, että jokainen kaipaa kannustusta, tukea ja palautetta työssä onnistumisessa.

Myös Suomen GPS-Mittauksen henkilöstö sai välitehtäväkseen huomata tilanteita, joissa myönteistä palautetta ja kiitosta voisi olla enemmän. Jännä nähdä, mitä ovat huomanneet!

On yllättävää havaita, miten pieni myönteinen asia muuttaa paljon. Eräässä työpaikassa keskusteltiin siitä, että omaan tapaan sanoa asioita voisi kiinnittää huomiota. Muutaman kuukauden kuluttua moni sanoi ettei kielteistä puhetta juuri esiinny. Joku totesi: se ei taida enää ole muotia!

Leena Multanen
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen vanhempi konsultti.

Innostutaan työn imuun!

Innostun työn imuun päivä päivältä enemmän. Näen työssäni lähes joka päivä tilanteita, joissa myönteinen toiminta muuttaa asioita ja niiden kulkua. Usein huomaa työpaikoilla kun koko porukka ”herää”, ilmeet muuttuvat iloisemmiksi ja kaikki näyttävät yhtäkkiä ryhdikkäämmiltä ja energisimmiltä. Mitä sitten tapahtui? Ihan yksikertaisesti: tuli tilaisuus kerrankin puhua pienistä hyvistä asioista, joita työssä ja työyhteisössä on. Puheensorina alkaa ja myönteisiä tilannekokemuksia tulee niin paljon, ettei keskustelua raatsisi keskeyttää ollenkaan.

Pelkästään se, että työporukkaa yhdessä kokoaa listan olemassa olevista voimavaroista, on oman kouluttajakokemukseni mukaan todella vaikuttavaa. Tätä tehdessä saa myönteisen kokemuksen ja mikä tärkeintä, niistä on paljon hyötyä käytännössä – ja pitkälle.

Voimavarojen olemassaolo ei siis ole hetkittäinen ilmiö, vaan niillä on taipumus lisääntyä. Ajatelkaapa vaikka jotain erityisen kuormittavaa tilannetta. Mitä tapahtuu, kun voimavarat eivät ole käytössä? Kuormitutaan entisestään, lokeroidutaan, kilpaillaan, tehdään vain minimi, yhteistyö vähenee ja yhteishenki huononee. Mitä puolestaan tapahtuu, kun työyhteisössä on sovittu, että pidetään yllä hyviä toimintatapoja kuormittavissakin tilanteissa? Silloin koetaan työn imua: voidaan hyvin, osoitetaan toisille arvostusta, tehdään yhteistyötä, esimiehiltä saa tukea, työyhteisö on innovatiivinen jne.

Nyt on ensimmäinen insinööritoimisto Työn imu -polulla. Alla on valmennettavien kokemuksia ensimmäisestä työpajasta. Kerron seuraavassa kirjoituksessani siitä omasta puolestani.


Leena Multanen
Kirjoittaja on vanhempi konsultti, joka on ollut työryhmässä kehittämässä palvelutuotetta, joka sai nimekseen Työn imu -polku. Se on kehitetty laajan tutkimustiedon pohjalta ja muokattu vaiheittain eteneväksi prosessiksi, jossa yhdistyy työn imun kokemus ja yhteisöllinen kehittyminen. Tavoitteena on työn imun lisääntyminen ja idearikkaus ja uudistumiskyky työn arjessa. Työn imu -polkuja on toteutettu onnistuneesti eri toimialoilla.

Ensimmäinen työpaja antoi lupauksia

Viikot vierivät ja arkinen aherrus täyttää päivät, niinpä huomasin taas kerran ajan valuneen niin pitkälle, että blogini viimeinen jättöpäivä (parasta ennen päivä) on tänään.

Kari muistuttaa, että asiakasta on palveltava
kokonaisvaltaisesti, autettava ja opastettava.

Ajatuksia aiheesta ja työn imusta pitää ihan ravistella aivoista ulos. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen Tahkolla olin ja olen edelleen vakuuttunut, että tällä asialla on vaikutusta työyhteisömme ilmapiiriin ja tekemiseen yleensäkin. Lähtötilanteessa tilanteemme ei työyhteisönä ollut(kaan) ihan niin toivoton kuin äkkiseltään saattoi olettaa. Henkilöstön positiivinen joskin myös hieman varauksellinen suhtautuminen asiaan oli käsin kosketeltavissa.

 

Hieman huumorillakin höystettynä ensimmäinen työnpaja tilaisuus sujui hyvin ja lupauksia antavasti. Tässä on mennyt nyt muutama viikko tapaamisesta ja suoraan sanottuna kaikki se mitä työpajassa käytiin läpi ja puhuttiin, on kyllä hävinnyt aktiivisesta muistista ja pitää ihan alkaa miettiä jotta asiaan saa jotain kosketuspintaa.

 

Toimin yrityksessä muun muassa työjohtotehtävissä ja jokapäiväiseen työhöni kuuluu kanssakäyminen sekä omien työtovereiden että asiakkaiden kanssa.  Positiivinen ilmapiiri ja ulospäin suuntautuva, asioista avoin ja rehellinen keskustelu ovat mielestäni ainakin omissa toimissa tärkeitä asioita ja niihin pitää panostaa joskus hieman otsa kurtussakin. Toivosin, että tämän projektin jälkeen olisimme itse ja myös kaikki muutkin valmiimpia keskustelemaan enemmän ja olemaan avoimia sekä positiivisia suhteessa toisimme ja myös asiakkaiden suuntaan tämä positiivisempi ote voisi näkyä.

Vaikka olemme insinööritoimisto, on tärkeä osa työtämme olla kanssakäymisessä asiakkaiden kanssa ja siinä varmaan on kaikilla meillä kehittämistä. Aina ei riitä se, että työ on tehty hyvin, on myös osattava kuunnella ja auttaa työntilaajaa eli asiakasta sekä palvella heitä kokonaisvaltaisesti heidän toiveiden mukaan, myöskin auttaa ja opastaa. Olemmehan kuitenkin palveluammatissa, jossa asiakas maksaa meidän kaikkien palkan. Se on hyvä pitää mielessä.

Positiivinen minäkuva sekö toisia auttava ja kannustava asenne kantavat pitkälle. Näillä eväillä lähden tulevaan ja odotan, että seuraavat työpajat syksynmittaan auttavat meitä näissä asioissa ja positiivisempi asenne tarttuu meihin kaikkiin. Mukavaa syksyn jatkoa kaikille...


t. Kari