Polku jatkuu!

Kiitos tälle Suomen GPS-Mittauksen työporukalle, jonka Työn imu -polkua olemme saaneet seurata sekä Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä että täällä blogissa!

Oli hauska tutustua teihin ja päästä kärpäseksi kattoon tarkkailemaan, miten työyhteisön innostusta, iloa ja voimavaroja voidaan vahvistaa. Taisi olla teillekin uudenlainen kokemus, jonka koitte kukin omalla tavallanne. Erityiskiitos bloggaajillemme, Tiinalle, Karille ja Paavolle, että pääsimme kurkistamaan tarkemmin teidän mietteitänne.

Työn iloa teille kaikille jatkossakin, polku jatkuu vielä!

Tämän blogin päivittäminen päättyy tähän, mutta Suomen GPS-Mittauksen työn imun säilymistä seurataan vielä Työ Terveys Turvallisuus -lehden numerossa 6-7/2012. Pysykää kuulolla!

Lisäksi Suomen GPS-Mittauksen mietteitä Työn imu -valmennuksesta voi kuulla Tampereella 7. syyskuuta pidettävien Turvallisuus 2012 ja Työhyvinvointi 2012 -messujen Työn imu – innostumista ja iloa -seminaarissa.
Messujen sivuille pääset tästä: www.turvallisuusmessut.fi.

Marjaana Anttila
Kirjoittaja on Työ Terveys Turvallisuus -lehden toimittaja, joka seurasi GPS-Mittauksen Työn imu -polkua.

Jatkakaa hyvin alkanutta matkaa!

Huomasin Suomen GPS-Mittaus Oy:n Työn imu -polulla, että sytyttiin, kun oli oikeaa tekemistä. Pelkkä teoreettinen puhe myönteisistä asioista piti porukan hiljaisena. ”Ei metsässä mittaillessa tule ajatelleeksi, että koenko tässä nyt työn imua vai en”, totesi joku polun aikana. Pikkuhiljaa työn imu -käsite avautui. Palautteen antamista alettiin tosissaan harjoitella.

"Näennäisesti pienet myönteiset teot johtivat
 moniin muihinkin hyviin asioihin."
Kuva: sxc.hu

Suomen GPS-Mittaus Oy:n polun aikana saattoi havaita, että näennäisesti pienet myönteiset teot johtivat moniin muihinkin hyviin asioihin. Näistä ei tosin tehty kaaviota, mutta insinööritoimistossa sellainen olisi syntynyt helposti. Miettikääpä vielä, miltä näyttäisi voimavarakaravaanien toimintakaavio/vuokaavio?

Jo ensimmäisessä pajassa löysitte paljon yhteisiä voimavaroja, mm. yhteistyö, huumori, toisten tuki ja työn vaihtelevuus. Näitä olitte vaalineetkin, koska ne tulivat esille viimeisen pajan yhteenvedoissa. Palaute oli sekä voimavara että skarpattava asia. Palautteen antamista harjoittelitte alkuun vähemmän imussa, mutta sen antamista ja vastaanottamista olitte kyllä oppineet polun aikana! Ulkopuolisena havaitsin, että keskustelukulttuurissanne oli tapahtunut selkeää muutosta. Yhteiseen keskusteluun osallistuttiin ja ideoita nostettiin esille laajemmin.

Suomen GPS-Mittaus Oy sai Suomen loppukyselyssä huippuarvon kysymyksiin ”Saatko tarvittaessa tukea ja apua työryhmäsi jäseniltä?" ja ”Osoittavatko työtoverisi arvostusta tekemääsi työtä kohtaan?”. Enpä huomannut kysyä, mitä käytännössä olette tehneet, miten ja millaisissa tilanteissa annatte tukea ja osoitatte arvostusta. Näistä on teidän hyvä vielä keskustella ja jatkaa hyviä käytäntöjä. Hyväkään ei synny sattumalta!

Työn imu-polku® päättyi, mutta lupasitte jatkaa aloittamianne käytäntöjä ja käsitellä säännöllisesti palavereissa esimerkiksi onnistumisia työssä. Kannattaa nostaa esille aika ajoin polulla olleita asioita. Voi syntyä mielenkiintoisia keskusteluja, miten kyseinen asia on tällä hetkellä. Teillä on hyvä porukka, monenlaista osaamista ja monenlaista potentiaalia. Jäi hyvä fiilis, kun lähdin kotiin. Polku jatkuu.

Leena Multanen
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen vanhempi konsultti ja toinen Työn imu -polun® valmentajista.

Imusta ja polusta

Työn imu -polku GPS-Mittauksen porukan kanssa on nyt kuljettu loppuun, ja ajattelin koota tähän joitain hajanaisia ajatuksia polun varrelta ja työn imusta ylipäätänsä. Yleensä vastaavien kehittämishankkeiden tai -prosessien jälkeen konsultti jää ihmettelemään, muuttuiko työyhteisössä jotain, saavutettiinko asetetut tavoitteet ja miltä työyhteisön toiminta näyttää vuoden kuluttua. Samoin on työn imu -polun kanssa. Konsulttina ja kehittäjänä oma rooli on tälläkin polulla ollut avata kenties uusia näkökulmia tuttuihin asioihin, ohjata keskustelua kehittävään ja rakentavaan suuntaan sekä tukea työyhteisön omaa matkaa kohti paremmin toimivaa yhteistyötä.

"Työn imu on tila, jossa töitä tehdään
olan takaa ja tulosta syntyy."

Työn imu -polku nojaa työhyvinvoinnin voimavaralähtöiseen näkökulmaan. Voimavarat, ratkaisukeskeisyys ja positiivinen työn psykologia ja suhtautuminen työyhteisöiden toimintaan mielletään valitettavan usein kevyeksi hömpöttelyksi, jonka jälkeen voidaan palata oikeisiin töihin oikeiden asioiden pariin. Kuitenkin, polullakin keskusteltavat työyhteisön voimavarat – ne tekijät, jotka työssä tuottavat tekijöilleen mielihyvää ja kantavat raskaampien aikojen yli – ovat juuri niitä, joiden varassa työyhteisö seisoo tai kaatuu.

Työn imussa ei ole kysymys kivassa kelluskelusta ja ällöpositiivisesta nami-namista. Työn imu on tila, jossa töitä tehdään usein oikein olan takaa ja tulosta syntyy – samalla kun koetaan tarmokkuutta, uppoutumista ja omistautumista työhön.

Kehittämisen välineenä työn imu -polku on suhteellisen haastava osallistuvalle työyhteisölle. Polun anti osallistujalle tai osallistuvalle työyhteisölle suhteutuu siihen, mitä työyhteisö on valmis kehittämiselle antamaan. Vaaditaan uskallusta katsoa omaa työtä ja työyhteisöä, ja nähdä sen vahvuudet kaikessa komeudessaan. Hassua kyllä, usein on helpompaa käsitellä haasteita kuin iloita vahvuuksista ja onnistumisista.

Miten siis polku polveili GPS-Mittauksen kanssa? Hyödyllisyydestä ja tuloksista lienee parasta kysyä heiltä itseltään. Uskon kuitenkin, että keskustelut polun varrella auttoivat suuntaamaan huomiota entistä enemmän siihen, mikä omassa työyhteisössä ja työssä on vahvaa, hyvää ja toimivaa (näitä asioita muuten on paljon!). Ja näiden varaan on hyvä rakentaa vieläkin parempaa työyhteisöä.


Jouni Sipponen
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen kehittämiskonsultti.

Valmennus toimitusjohtajan silmin

Eräänä päivänä naapurihuoneesta tuli vieno pyyntö. Outi oli nähnyt TTT-lehdessä kilpailun, johon osallistuvilla yrityksillä oli mahdollisuus voittaa Työn imu -valmennus. Tuossa vaiheessa ko. termi ei vielä laittanut kelloja soimaan sen enempää, mutta kuuntelin Outin lennokkaita ajatuksia sujuvasti. Kysymykseen, voiko Outi ilmoittaa yrityksemme kilpailuun, oli siinä kiireen hetkessä helppo vastata myöntävästi, koska oletuksena oli, että emmehän me mitään kumminkaan voita.

No eipä aikaakaan, kun viereisestä huoneesta kuului innostunutta selostusta, kuinka olimme mukana jossain kilpailussa ja olimme muutaman ehdokkaan joukossa, josta meillä oli mahdollisuus voittaa joku Työn imu -koulutus. Pienen alkujärkytyksen jälkeen rupesin varovasti kyselemään, että mitähän homma mahtaa pitää sisällään. Toki olin nähnyt osallistumishakemuksen, ja siihen kirjatut perustelut valmennukseen oli perusteltuja, mutta en osannut sisäistää valmennuksen sisältöä kokonaisuudessaan.

Hommaa tarkasteltuamme ja pienen pikaisen kyselykierroksen tehtyämme koko henkilökunta oli valmis lähtemään mukaan sekä sitoutumaan valmennukseen. Valmennukselta odotettiin, että voisimme kaikki kehittyä työyhteisönä sekä henkilöinä avoimempaan, ammattimaiseen työskentelyyn kiireisessä, vaativassa sekä kasvavassa työkentässä.

"Uskon, että kaikki läpi organisaation kokivat hetkittäisiä
ahaa-elämyksiä, joissa opittuja asioita osattiiin
yhdistää käytännön työssä koettuihin tilanteisiin."
Kuva: sxc.hu

Näin vajaan vuoden päästä aloituksesta asiaa tarkastellessa on työyhteisössä tapahtunut selviä muutoksia.
On hienoa huomata, että moni henkilö on löytänyt valmennuksesta pieniä asioita, jotka motivoivat ja auttavat toimimaan työssä sekä kannustavat muita. Kun valmennuksessa on käyty läpi asioita, mitä on vaikea kiireen keskellä itse havaita, auttavat ne päivittäisessä työssä jaksamiseen ja siihen motivoitumiseen.

Keskeisemmäksi tavoitteeksi ja siinä kehittymiseen koen palautteen (positiivisen ja rakentavan) antamisen sekä sen vastaanottamisen eri tilanteissa. Valmennuksessa sitä on annettu ”pilke silmäkulmassa” vähän asiasta kuin asiasta. Siitä se on siirtynyt vähitellen käytännön arkeen. Eikä siinä, kyllähän palautetta on ennenkin osattu antaa, mutta nyt sen sisältöön, luonteeseen ja tapaan on yritetty kiinnittää huomiota, jotta siitä seuraisi positiivista kehittymistä. Työ tälläkin saralla jatkuu niin allekirjoittaneella kuin varmasti koko henkilökunnalla.

Myös kaikenlaiseen yhteiseen avoimeen yhteisöä kehittävään toimintaan tullaan panostamaan. Tähän kuuluu muun muassa yhteiset sisäiset sekä ulkoiset koulutukset, joissa omia ”piileviäkin” voimavarjojamme koetamme ottaa käyttöön laajemmin. Myös avoimuutta, asioista tiedottamista ja yhteisiä pelisääntöjä tullaan kehittämään valmennuksessa saatujen vinkkien pohjalta. Uskon, että kaikki läpi organisaation kokivat hetkittäisiä ahaa-elämyksiä, joissa opittuja asioita osattiin yhdistää käytännön työssä koettuihin tilanteisiin. Tiedä vaikka joku innostuu vielä ”tuunaamaan” rutiinitoimiaan mielekkäämmäksi.

Monia asioita valmennuksessa tuli esille, ja niiden muistaminen kerralla tulee olemaan käytännön työssä vaikeaa. Mutta jos jossakin vaiheessa työssä tulee jotain pientäkin ”sähkötystä selkärangasta”, kuinka on tilanteissa parempi tapa menetellä, niin olemme varmasti etenemässä oikeaan suuntaan. Tämän valmennuksen jälkeen uskon, että pienillä oikeilla asioilla, joita opettelemme vielä jatkossakin valmennuksen päätyttyä, viemme työn tekemisen iloa eteenpäin kaikissa työtehtävissä. Toivon kaikille työssään hetkittäin Työn Imua.

PS. Kiitokset kouluttajille ammattimaisesta ja objektiivisesta suhtautumisesta valmentamisessa huomioiden kaikkia työssä menestymisen edellytyksen osa-alueita niin työntekijän kuin työnantajan näkökulmasta.


Mika Jääskeläinen
Kirjoittaja on Suomen GPS-Mittaus Oy:n toimitusjohtaja. 

Tunnelmia Kuopiossa pidetystä seurantatyöpajasta

Kuvaajana Timo Hartikainen.

Olli Lipposta (vas.) ja Tommi Laittilaa Mimmi Luomalan irrottelu hymyilyttää.

Outi Piisilä (vas.), Jari Sannikko ja Jani Hietanen pohtivat, mitkä asiat työpaikalla ovat jo kunnossa.

Terho Tahvanainen (oik.) kuuntelee tarkkaavaisesti Paavo Malkamäkeä. Tiina Ullgren tekee muistiinpanoja.

Toni Valta (vas.), Teemu Backman, Timo Lääti ja Kari Luukkonen löysivät monta asiaa, jotka ovat jo kunnossa.

Terho Tahvanainen vetää Paavo Malkamäeltä kortin, johon kirjatusta asiasta keskustellaan seuraavaksi. Takana Heikki Pekkarinen. Valmentaja Leena Multanen seuraa miesten pohdintaa.

Hyvän työpaikan rakennuspalikat

Kuva: sxc.hu

Työn imu -polkumme viimeisessä tapaamisessamme, seurantapajassa, nidottiin yhteen kaikki se, mitä matkalla saavutettiin. Pajassa keskusteltiin pienryhmissä sanakorttien avulla siitä, mitkä asiat ovat firmassamme kunnossa ja missä on parannettavaa. Lisäksi käytiin läpi seurantakyselyn tulokset.

Omassa pienryhmässäni yhtenä kunnossa olevasta asiasta esiin nousi huumori. Ja kuten polulla aiemminkin on tullut ilmi, työyhteisömme huumori on ainakin erinomaisella tasolla! Työkaverin kanssa heitetty läppä on monesti se eteenpäin vievä voima. Parannettavaa löysimme esimerkiksi omasta suhtautumisesta asioihin; huono asenne voi syödä voimavaroja muilta. Sanakorttipelissä erityisesti huomioitavaa oli se, että moni asia on Työn imu -polun aikana liikahtanut kohti parempaa.

Meille tehdyssä seurantakyselyssä käsiteltiin samat kysymykset kuin alkukyselyssä. Kyselyn perusteella nousi yhä esille se, että autamme työkavereitamme ja arvostamme toistemme tekemää työtä. Meillä on siis edelleen huiput työkaverit!

Kaiken kaikkiaan monet asiat olivat kyselyn perusteella parantuneet jonkin verran. Mitään huimia muutoksia ei kuitenkaan ollut tapahtunut alkutilanteeseen nähden, mutta muutos ylöspäin on mielestäni se tärkeä seikka. Toki muutosten hitaus voi aiheuttaa jopa tuskastumisen tunnetta, mutta pitää muistaa, että eihän sitä Roomaakaan päivässä rakennettu.

Omasta mielestäni Työn imu -polkumme kuumin puheenaiheemme on kautta matkan ollut palaute. Palautteen antamisen haasteesta on saatu aikaan paljon keskusteluja, joiden kautta palautteen antamisesta ja vastaanottamisesta on tullut askeleen (tai jopa kahden) verran luonnollisempi osa arkipäiviämme. Enää ei ole ehkä yhtä vaivaannuttavaa sanoa työkaverille kiitosta hyvin tehdystä työstä tai varsinkaan ottaa sitä kiitosta vastaan. Myös sitä rakentavaa palautetta on kuulemma opittu jo antamaan nätimmin kuin ennen.

Vaikka olemme välillä savolaiseksi työyhteisöksi aika hissukoita, eivätkä pajojen keskustelut aina olleet kuten espanjalaisissa saippuasarjoissa, saimme toisinaan ihan mukaviakin keskusteluja aikaiseksi. Ja mikäli puhe ei virrannut itse työpajoissa, aihetta jatkettiin monesti työpaikalla ja ainakin sitä kautta Työn imu sai jotain aikaan itse kussakin. Työn imu -polku ei välttämättä tehnyt meistä supertoimivaa ja superhyvää työyhteisöä, mutta olemme ainakin ottaneet ne muutamat tärkeät askeleet eteenpäin ja saaneet hyvät eväät mukavampaan tulevaisuuteen. Nyt meille on annettu omiin käsiimme ne hyvän työpaikan rakennuspalikat. On meistä itsestämme kiinni, miten kokoamme ne niin, että torni pysyy tukevasti pystyssä.

Aurinkoista kevättä toivotellen,

Tiina

Työvuosi kaksipäiväisenä rallina

Hei Ystävät!

Viimeinen työpaja on nyt sitten käyty. Pitkä ja pimeä talvi on vihdoinkin kääntymässä aurinkoiseksi kevääksi. Pitkä talvi oli niellyt aika paljon voimavaroja.

Ennen työpajaa ajattelin, että jotenkin suurin into Työn imua kohtaan on hieman laantunut. Ilokseni huomasin,että istuessani työkaveroiden kanssa ryhmätöihin tunnelma nousi tosi mukavasti. Entiset työpajat ja keskustelut palautuivat helposti mieleeni. Tästä voin päätellä, että Työn imun asiat ja opit ovat jollakin tasolla juurtuneet mieleni sopukoihin. Hyvä niin!

Silloin voisin kuvitella, että ne ovat mukana jokapäiväisessä toiminnassani, vaikken sitä aina itse ajattelekkaan. Vastaukset kyselyihin osoittivat, ettei työyhteisössämme talven aikana ole tapahtunut ainakaan taantumaa suhteessa Työn imuun. Päinvastoin, joissakin asioissa oli tapahtunut selvää kehittymistä.

Kirjoittaja vertaa työvuotta rallikilpailuun.
Kuvassa käynnissä "projekti".
Kuva: sxc.hu.

Hieman Jyväskylän Suur-Ajoja läheltä seuranneena voisin verrata työvuotta kaksipäiväiseen ralliin. Etenemme pikataipaleesta (projektista) toiseen siihen kuuluvine siirtymätaipaleineen (työmatkat). Pikataipaleiden välillä pidämme pieniä huoltotaukoja (levot, viikonloput) ja sitten taas uudestaan tielle. Rallin puolessa välissä pidämme pidemmän huoltotauon (vuosiloma), että jaksaisimme ajaa rallin toisen osan täysillä maaliin. Tallimme ja huoltomme (Suomen GPS-Mittaus) on järjestänyt meille olosuhteet ja kaluston, jolla voimme ajaa asiakkaamme järjestämää pikataivalta (projektia).

Kartanlukijanamme ja tukenamme tässä työ-elämän rallissa ovat työyhteisö ja sen tapa toimia. Tässä kohdin avuksi tulevat esim. Työn imu -projektit. Ne muovaavat omalla tavallaan työyhteisöämme siihen suuntaan, että voimme olla tukena toisillemme pysyäksemme  paremmin tiellä tässä ajoittain hyvinkin nopeassa ja kiihkeässä työelämän rallissa.

Mukavaa kesää kaikille!

Aurikoisin kevätterveisin Paavo !

Viimeistä viedään pian

Työn imu -polku -valmennuksen seurantapaja pidetään tällä viikolla. On todella mielenkiintoista kuulla, millä mielin Kuopiossa, Jyväskylässä ja Vantaalla ollaan. Onhan valmennuksen edellisen työpajasta muutamia kuukausia, ja työn arkisilla kiireillä on paha tapa peittää alleen uudet ideat.

"Työn arkisilla kiireillä on paha tapa
peittää alleen uudet ideat."
Kuva: sxc.hu.

Suomen GPS-Mittauksen Työn imu -polku alkoi viime vuoden elokuun lopulla, kun koko yrityksen väki kokoontui Tahkolle. Sen jälkeen työpajoihin on kokoonnuttu loka- ja joulukuussa.

Kahden viimeisen työpajan välillä GPS-mittauksen esimiehet ovat pitäneet kaksi välitapaamista valmentajien kanssa. Niissä esillä on ollut juuri tuo kiire, mutta onpa heidän mukaansa tapahtunut hyvääkin kehitystä: Keskustelua tuntuu syntyvän kuukausipalavereissa helpommin.

Toinen kehityskohde on palautteen antaminen, mitä pomoporras on pyrkinyt tosissaan pohtimaan. Onko kriittinen palaute ylipäänsä paikallaan ja jos on, miten se tehdään rakentavasti?

Ensi viikolla voitte sitten lukea täältä Työn imu -blogista seurantapajaan osallistuneiden mietteitä sekä viimeisestä työpajasta että koko polun taivaltamisesta.


Marjaana Anttila
Kirjoittaja on Työ Terveys Turvallisuus -lehden toimittaja, joka seuraa GPS-Mittauksen Työn imu -polkua.

Palautetta TTT-lehden lukijoilta

Insinöörien matkaa työn imun polulla
on seurattu TTT-lehden numeroissa
5/2011, 7/2011 ja 8/2011

Millaisia ajatuksia Työn imu -valmennuksesta kertovat jutut ovat Työ Terveys Turvallisuus -lehden lukijoissa herättäneet? 

Palautteet on kerätty lehden kiinnostavin juttu -äänestyksen vastausten perusteluista.

"Aihe on tällä hetkellä aika monen työpaikan kohdalla ajankohtainen. Hyvä kertomus siitä, mitä Työn imu -polku -valmennus sisältää ja mitä hyötyä yritykselle voi siitä olla."

"Juttu antoi hyvän esimerkin siitä, miten kukin voi kehittää itse omaa työtään & työpaikkaansa, löytää uusia voimavaroja ja edistää kaikkien yhteistä jaksamista työssä."

"Mielenkiintoinen juttu sisällöltään. Herätti ajatuksia."

"Pienet teot saavat aikaan hyvää työyhteisössä."

Marjaana Anttila 

Työ Terveys Turvallisuus -lehden toimittaja

Lupauksia ja ideoita

Juttelin muutama päivä sitten erään työpaikan esimiesten kanssa. Kyselin, missä esimiehet olivat onnistuneet parin viime viikon sisällä. Yksi esimies kertoi, että työntekijöiden kohtaamistilanne oli ollut se onnistumisen kokemus.

Asia lähti liikkeelle asiakkaan soitosta. Asiakkaan tilaus oli työllistänyt henkilöstöä viime vuoden puolella, ja nyt asiakas oli ilmoittanut, että homma jatkuu. Esimies oli mennyt työntekijöiden luo ja kertonut, että asiakas oli kiittänyt hyvin tehdystä työstä ja tilannut jatkoa. Esimiehen mukaan hänestä tuntui hyvältä, kun hän havaitsi työntekijöiden hyvän mielen. Henkilöstö oli kokenut kohtaamisen kannustavaksi.

Suomen GPS-Mittaus Oy:n Työn imu -polun viime työpajassa olin ilahtunut, kun esimiehet kirjasivat seuraavan lupauksen: ”Lupaamme tukea henkilöstöä heidän pyrkimyksissään.” Oli hyvä, kun lupaus tuli samaan aikaan henkilöstön ideoiden kanssa: miten heidän monipuolista osaamistaan voisi vielä paremmin hyödyntää ja kehittää prosesseja paremmiksi? Oli mukava viikolla saada sähköposti, jossa kerrottiin, että työporukka ja esimiehet kokoontuvat yhteen pohtimaan lupaustensa toteuttamista.

Henkilöstön tukeminen ja kannustaminen vievät asioita eteenpäin. Mutta kaikessa ei pidä kaivata esimiestä. Omaa työtä voi tuunata itsenäisesti. Suomen GPS-Mittauksen henkilökunnalla on tästä paljon omakohtaista kokemusta. Työ on itsenäistä asiantuntijatyötä ja siinä voi hyvin vähentää työhön leipääntymistä pienillä ideoilla ja hyvällä yhteistyöllä. Näistä hyvistä ideoista ja niistä syntyneistä karavaaneista kerrotaan TTT-lehden seuraavassa numerossa.

Leena Multanen

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen vanhempi konsultti.

Viimeinen työpaja sai puheenkin virtaamaan

Tervehdys kaikille! Viimeisen työpajan jälkeen on aika pysähtyä miettimään, mitä valmennus toi mukanaan ja parantuiko työyhteisömme hyvinvointi.

Viimeisessä työpajassa huomiota herätti se, että ihmiset uskaltautuivat keskustelemaan enemmän kuin aiemmissa työpajoissa. Ihmiset rohkenivat kertomaan omista ajatuksistaan ja toiveistaan, mikä on mielestäni erittäin hyvä liikahdus eteenpäin tässä suomalaisessa ”ollaan hiljaa ja kuunnellaan” -kulttuurissa! Varsinkin, kun meidän työpaikalta ei normielämässä löydy yhtään hiljaista hissukkaa, jolla ei ole mitään sanottavaa mihinkään. Eli oli hienoa, kun tietynlainen jäykkyys hävisi, ja uskallettiin vihdoinkin puhua.

Eräänä työpajan puheenaiheena mieleeni jäi keskustelu negatiivisista ihmisistä; kuinka hankalaa on olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka löytää kaikesta aina ne huonot puolet. Tällainen ihminen kylvää ympärilleen pessimistisyyttä ja kyynisyyttä ja ei ole mihinkään tyytyväinen. Kokoaikainen virheiden etsiminen ja pahan puhuminen muista ovat negatiiviselle ihmistyypille luontaisia asioita. Itse olen elämäni aikana törmännyt muutamaan tällaiseen yltiönegatiiviseen ihmiseen, ja on totta, että ainainen nurina ja valitus syövät voimavaroja myös kuuntelijalta.

"Se, että löydämme niitä hyviä puolia
 työyhteisöstämme, on hienoa."

En väitä, että olisin itsekään yltiöpositiivinen, vaan välillä tosiaan se ärsyttävä joukon ruikuttaja. Oma tyytymättömyyteni sokaisee silloin silmäni muiden reaktioilta. Vaikka harvoinhan minä ruikutan...! En siis missään nimessä ihannoi negatiivisuudessa rypemistä, mutta kun sitä positiivisuutta nyt ei voi aina tyhjästä nyhjäistä. Työyhteisössä on tärkeä löytää se kuuluisa kultainen keskitie: liika negatiivisuus tarttuu muihin ja ainainen yltiöpositiivisuus tuntuu jopa luonnottomalta.

Olemme jonkin verran työkavereiden pohtineet, mitä valmennus kokonaisuudessaan toi mukanaan. Jos nyt ei mitään konkreettista saavutettu (kuten parempia palkkoja ja vähemmän kiirettä :) ), niin ainakin se, että jokainen osaa kriittisesti miettiä omia tekemisiään ja sanomisiaan, on jo iso harppaus eteenpäin. Myös se, että löydämme niitä hyviä puolia työyhteisöstämme, on hienoa. Jokainen valmennukseen osallistunut on toivottavasti löytänyt ne keinot, jolla itse voi parantaa osaltaan omaa ja muiden työhyvinvointia.

Valmennus on tuonut mukanaan myös sen, että on tehty myös niitä radikaaleja ratkaisuja työn imun uudelleen löytymiseksi. Omalta osaltani voin kertoa, että valmennus sai miettimään asioita ja erityisesti omaa suhtautumistani työhön. Olen huomannut, että kynnys antaa hyvää palautetta hyvin tehdystä työstä, on madaltunut. Lisäksi olen ehkä oppinut miettimään omia sanomisiani tarkemmin silloin, kun herne on päässyt menemään nenään.

Pidin työstäni jo ennen valmennusta ja pidän siitä edelleen, eli siinä ei sen kummempia muutoksia tapahtunut. Kaiken kaikkiaan meillä on hieno ja fiksu työporukka, ja toivon, että valmennuksen myötä työyhteisömme hyödyntäisi kaikkien työntekijöiden ”uinuvia voimavaroja” yhä enemmän ja ilmapiiri olisi entistä avoimempi ja kannustavampi, jolloin ongelmistakin olisi helpompi puhua. Eli tehdään parhaamme, ja katsotaan, mihin se riittää!

Menestyksekästä ja työntäyteistä vuotta 2012 toivotellen,

Tiina

Miten tästä eteenpäin?

Viimeinen työpaja jätti jälkeensä pelottavan tunteen; kuinka tästä jatketaan? Miten selviämme yksin ja omin voimin, ilman valmennusta, ilman ulkopuolista ajatusten herättelijää…Kun edessä ei häämötä työpajaa, johon ladata kaikki odotukset ja toivoa sieltä syliin tipahtavaa viisastenkiveä. Kun edessä on vain kiireistä arkea …Selviämme hyvin. Uskon näin.

Viimeinen työpaja oli ehdottomasti paras kolmesta työpajasta. Työyhteisömme oli jo päässyt jyvälle työpajojen hengestä ja ihmiset uskalsivat puhua, luottamus oli lisääntynyt. Syntyi erinomaisia keskusteluja ja keskustelun alkuja.

Suurin henkilökohtainen oivallukseni liittyy siihen, että kaikki työpajoissa käsitellyt asiat ovat minusta itsestäni kiinni. Vain minä itse voin vaikuttaa omaan mielentilaani, omiin ajatuksiini, omaan tapaani olla vuorovaikutuksessa ja viestiä työyhteisössä. Pieni askel kerrallaan, aina kuitenkin yrittäen. Asiat ovat niin pienen pieniä, että huomaammeko edes tekevämme niitä… Työpajan kahvitauolla vilkuilin Jari Hakasen Työn Imu -kirjaa, jossa oli mainittu bussikuski, joka päätti tervehtiä jokaista kyytiin nousevaa matkustajaa. Miten pieni, mutta merkityksellinen asia!

"Ei suoda negatiivisuudelle tilaa,
vaikka se päätään nostaisikin."

Mitä konkreettista meille työyhteisönä sitten Työn imu -valmennuksen aikana tapahtui? Ainakin me kaikki jouduimme pysähtymään ja miettimään itseämme, toisiamme ja koko työyhteisöä. Työn ja arjen melskeessä ei edes muutaman tunnin pysähtymiselle ole aikaa. Osalle asiat olivat selvästi aivan uusia, osa oli jo syvemmällä työyhteisön pohdinnassa. Syksyn aikana kehityimme palautteenannossa merkittävästi. Muutamia takapakkeja tuli, mutta kehityimme ja opimme virheistämme. Myös positiivinen puhe on lisääntynyt, kehumme työkaveria ääneen. Aikaisemmin käytimme energiaamme negatiiviseen puheeseen. Toki kaikilla on huonoja päiviä, jolloin negatiivisessa puheessa on niin helppo velloa ja siihen on mukavaa yhdessä vajota, mutta nyt meillä on aina joku, joka keskeyttää puheen ja kääntää suuntaa. Ei suoda negatiivisuudelle tilaa, vaikka se päätään nostaisikin.

Miten aiomme tästä eteenpäin jatkaa? Jatkamme hyväksi havaitulla palautteenannon kehittämisen tiellä, minkä lisäksi luomme uusia käytäntöjä. Mietimme, miten voisimme käsitellä huonosti menneitä työtehtäviä rakentavasti yhdessä, ilman että tilanteista tulee liian syytteleviä tai sormella osoittelevia. Keksimme uinuvien voimavarojen käyttöä; toteutamme pienryhmäopetusta talven hiljaisimpina kuukausina. Tärkeintä kuitenkin on, että pidämme yllä ja muistutamme itseämme ja toisiamme, sillä työn imun lisääntyminen on meistä itsestämme kiinni. Saimme hyvät eväät ja alkusysäyksen, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi auttaa tämän asian toteuttamisessa, vain me itse ja me yhdessä voimme.

Kari