tiistai 22. marraskuuta 2011

Pohdintaa, pari vinkkiä ja mainos

Olen saanut nyt seurata parin työpajan ajan Suomen GPS-Mittauksen matkaa Työn imu -polulla.

Iloitsen ryhmän puolesta siitä, että heillä on niin huiput työkaverit. Sehän paljastui ekassa työpajassa työyhteisön suurimmaksi vahvuudeksi. Nimittäin ikävät työkaverit voivat mitätöidä muut työpaikan vahvuudet niin, ettei työssä ole mitään iloa.

Ja toisin päin katsottuna: huiput työkaverit voivat pelastaa muuten syvältä olevan työpäivän.

Tässä valossa olikin jännä nähdä sitä kiemurtelua, joka seurasi toisen työpajan tehtävästä, jossa piti antaa työkavereille myönteistä palautetta. Onko niin, että työkavereita on helppo kehua nimettömänä ja yleisesti, mutta naamatusten alkaa nolottaa?

Harva meistä voi tässä asiassa paukutella henkseleitään. Minä en ainakaan.

Mutta opetella voi meistä itse kukin. Aluksi voisi aloittaa vaikka kehumalla yhden työkaverin päivässä, ihan tarkoituksella. Saattaahan olla, että vähitellen kiittävän palautteen antaminen onnistuu ihan vahingossa ─ ilman sen kummempaa suunnittelua!

Tai työpaikalla voitaisiin järjestää ystävänpäiväviikolla hyvän mielen tempaus: kahvihuoneen seinälle kiinnitetään jokaiselle työkaverille oma paperisydän, johon toiset voivat kirjoittaa kehuja juuri tästä työkaveristaan joko nimellä tai nimettömänä.

Siitä saisi kätevästi hyvän mielen varaston tuleville synkille päiville. Kun työn imu on kateissa ja maailma tuntuu muutenkin mustalta, vilkaisu paperisydämen kannustaviin sanoihin nostaa väkisinkin suupieliä ylöspäin ja kampeaa mieltä pois murheen alhosta.

Ja loppuun vielä mainos: kahden ensimmäisen työpajan tunnelmista voit lukea TTT-lehden numerosta 8/11, joka ilmestyi 22. marraskuuta.


Marjaana Anttila
Kirjoittaja on Työ Terveys Turvallisuus -lehden toimittaja, joka seuraa GPS-Mittauksen Työn imu -polkua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti