Työn imu -polku GPS-Mittauksen porukan kanssa on nyt kuljettu loppuun, ja ajattelin koota tähän joitain hajanaisia ajatuksia polun varrelta ja työn imusta ylipäätänsä. Yleensä vastaavien kehittämishankkeiden tai -prosessien jälkeen konsultti jää ihmettelemään, muuttuiko työyhteisössä jotain, saavutettiinko asetetut tavoitteet ja miltä työyhteisön toiminta näyttää vuoden kuluttua. Samoin on työn imu -polun kanssa. Konsulttina ja kehittäjänä oma rooli on tälläkin polulla ollut avata kenties uusia näkökulmia tuttuihin asioihin, ohjata keskustelua kehittävään ja rakentavaan suuntaan sekä tukea työyhteisön omaa matkaa kohti paremmin toimivaa yhteistyötä.
 |
| "Työn imu on tila, jossa töitä tehdään olan takaa ja tulosta syntyy." |
Työn imussa ei ole kysymys kivassa kelluskelusta ja ällöpositiivisesta nami-namista. Työn imu on tila, jossa töitä tehdään usein oikein olan takaa ja tulosta syntyy – samalla kun koetaan tarmokkuutta, uppoutumista ja omistautumista työhön.
Kehittämisen välineenä työn imu -polku on suhteellisen haastava osallistuvalle työyhteisölle. Polun anti osallistujalle tai osallistuvalle työyhteisölle suhteutuu siihen, mitä työyhteisö on valmis kehittämiselle antamaan. Vaaditaan uskallusta katsoa omaa työtä ja työyhteisöä, ja nähdä sen vahvuudet kaikessa komeudessaan. Hassua kyllä, usein on helpompaa käsitellä haasteita kuin iloita vahvuuksista ja onnistumisista.
Miten siis polku polveili GPS-Mittauksen kanssa? Hyödyllisyydestä ja tuloksista lienee parasta kysyä heiltä itseltään. Uskon kuitenkin, että keskustelut polun varrella auttoivat suuntaamaan huomiota entistä enemmän siihen, mikä omassa työyhteisössä ja työssä on vahvaa, hyvää ja toimivaa (näitä asioita muuten on paljon!). Ja näiden varaan on hyvä rakentaa vieläkin parempaa työyhteisöä.
Jouni Sipponen
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen kehittämiskonsultti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti