Valmennus toimitusjohtajan silmin

Eräänä päivänä naapurihuoneesta tuli vieno pyyntö. Outi oli nähnyt TTT-lehdessä kilpailun, johon osallistuvilla yrityksillä oli mahdollisuus voittaa Työn imu -valmennus. Tuossa vaiheessa ko. termi ei vielä laittanut kelloja soimaan sen enempää, mutta kuuntelin Outin lennokkaita ajatuksia sujuvasti. Kysymykseen, voiko Outi ilmoittaa yrityksemme kilpailuun, oli siinä kiireen hetkessä helppo vastata myöntävästi, koska oletuksena oli, että emmehän me mitään kumminkaan voita.

No eipä aikaakaan, kun viereisestä huoneesta kuului innostunutta selostusta, kuinka olimme mukana jossain kilpailussa ja olimme muutaman ehdokkaan joukossa, josta meillä oli mahdollisuus voittaa joku Työn imu -koulutus. Pienen alkujärkytyksen jälkeen rupesin varovasti kyselemään, että mitähän homma mahtaa pitää sisällään. Toki olin nähnyt osallistumishakemuksen, ja siihen kirjatut perustelut valmennukseen oli perusteltuja, mutta en osannut sisäistää valmennuksen sisältöä kokonaisuudessaan.

Hommaa tarkasteltuamme ja pienen pikaisen kyselykierroksen tehtyämme koko henkilökunta oli valmis lähtemään mukaan sekä sitoutumaan valmennukseen. Valmennukselta odotettiin, että voisimme kaikki kehittyä työyhteisönä sekä henkilöinä avoimempaan, ammattimaiseen työskentelyyn kiireisessä, vaativassa sekä kasvavassa työkentässä.

"Uskon, että kaikki läpi organisaation kokivat hetkittäisiä
ahaa-elämyksiä, joissa opittuja asioita osattiiin
yhdistää käytännön työssä koettuihin tilanteisiin."
Kuva: sxc.hu

Näin vajaan vuoden päästä aloituksesta asiaa tarkastellessa on työyhteisössä tapahtunut selviä muutoksia.
On hienoa huomata, että moni henkilö on löytänyt valmennuksesta pieniä asioita, jotka motivoivat ja auttavat toimimaan työssä sekä kannustavat muita. Kun valmennuksessa on käyty läpi asioita, mitä on vaikea kiireen keskellä itse havaita, auttavat ne päivittäisessä työssä jaksamiseen ja siihen motivoitumiseen.

Keskeisemmäksi tavoitteeksi ja siinä kehittymiseen koen palautteen (positiivisen ja rakentavan) antamisen sekä sen vastaanottamisen eri tilanteissa. Valmennuksessa sitä on annettu ”pilke silmäkulmassa” vähän asiasta kuin asiasta. Siitä se on siirtynyt vähitellen käytännön arkeen. Eikä siinä, kyllähän palautetta on ennenkin osattu antaa, mutta nyt sen sisältöön, luonteeseen ja tapaan on yritetty kiinnittää huomiota, jotta siitä seuraisi positiivista kehittymistä. Työ tälläkin saralla jatkuu niin allekirjoittaneella kuin varmasti koko henkilökunnalla.

Myös kaikenlaiseen yhteiseen avoimeen yhteisöä kehittävään toimintaan tullaan panostamaan. Tähän kuuluu muun muassa yhteiset sisäiset sekä ulkoiset koulutukset, joissa omia ”piileviäkin” voimavarjojamme koetamme ottaa käyttöön laajemmin. Myös avoimuutta, asioista tiedottamista ja yhteisiä pelisääntöjä tullaan kehittämään valmennuksessa saatujen vinkkien pohjalta. Uskon, että kaikki läpi organisaation kokivat hetkittäisiä ahaa-elämyksiä, joissa opittuja asioita osattiin yhdistää käytännön työssä koettuihin tilanteisiin. Tiedä vaikka joku innostuu vielä ”tuunaamaan” rutiinitoimiaan mielekkäämmäksi.

Monia asioita valmennuksessa tuli esille, ja niiden muistaminen kerralla tulee olemaan käytännön työssä vaikeaa. Mutta jos jossakin vaiheessa työssä tulee jotain pientäkin ”sähkötystä selkärangasta”, kuinka on tilanteissa parempi tapa menetellä, niin olemme varmasti etenemässä oikeaan suuntaan. Tämän valmennuksen jälkeen uskon, että pienillä oikeilla asioilla, joita opettelemme vielä jatkossakin valmennuksen päätyttyä, viemme työn tekemisen iloa eteenpäin kaikissa työtehtävissä. Toivon kaikille työssään hetkittäin Työn Imua.

PS. Kiitokset kouluttajille ammattimaisesta ja objektiivisesta suhtautumisesta valmentamisessa huomioiden kaikkia työssä menestymisen edellytyksen osa-alueita niin työntekijän kuin työnantajan näkökulmasta.


Mika Jääskeläinen
Kirjoittaja on Suomen GPS-Mittaus Oy:n toimitusjohtaja.